|
Tsekki
Herätys oli kylmä ja todella vaikea. Univelkaa oli enemmin kuin opintolainaa, jolla sentään pääsi Kanarian lämpöön. Sitkeimmät isännät ryystivät edelleen kaljaa. Perkeleen hullut. Alkumatka Chomutoviin ollaan hiljaa, todella hiljaa. Nauruun on aihetta vasta Tsekin rajalla, kun manageri Hellsten panikoi passintarkastusluukun edustalla ja peruuttaa takana olevan auton keulaan. Suomessa paikalla olisi poliisi, vakuutusyhtiö ja Karpo, mutta täkäläisiä tapoja noudattaen homma hoidetaan tööttäämisellä ja kiroilulla. Manageri jatkaa urheasti ratissa ja yrittää tosissaan eksyttää meidät hämmentävillä ryhmittymisillään. Opasteet ja kartanlukijan ohjeet eivät merkitse mitään tälle kuolemaa halveksuvalle kuljettajalle. Viidentoista tunnin päästä olemmekin jo myöhässä perillä. Keikkamainoksessa meitä sanotaan Suomen Turbonegroksi. Tarkoittaakohan se kännäyksellisessä vai homopunkillisessa mielessä? Ei ainakaan musiikillisessa luulen ma. Keikka menee päin vittua. Olemme todella huonoja. Elämäni 20 hitainta minuuttia tuntuvat aivan kiljunjuonnilta. Äkkiä vittuun. Nukun vuorostani Ultiman kanssa autossa.
Aamulla onneksi jo vähän hymyilyttää. Tänään mennään Prahaan ja sen tietää myös El Loso. Mies puhuu kaupungista kuin maan päällisestä taivaasta, jossa paskakin on kultaa. Yritän toppuutella poikaa ja saada tätä ymmärtämään, että samanlaisia saatanan kyliä tämä maailma on täynnä. Ihmiset ovat yhtä perseestä kaikkialla ja Prahan ryssät tuskin tekevät poikkeusta. On ihan vitun sama missä on, vitutus remains the same. Olemme ensimmäistä kertaa ajoissa. Aikaa jää jopa turismille. Palloilemme vanhassa kaupungissa hämmästellen arkkitehtoonisesti humalluttavia sätöksiä. Ostamme pari postikorttia ja käymme pitsalla sekä maksullisissa. Perinteisiä turistihommia... Teenage Idol, Torso ja minä visiteeraamme toki myös seksivälinemuseossa ja erektiohan siitä seuraa. Eikö riitä, että auton mukava tärinä pitää seisokkia yllä pitkin päivää? Faktaa taas. En ole masturboinut kertaakaan koko aikana. Sama tilanne on edelleen ainakin Teenage Idolilla ja Ultimalla. Museokäynnin jälkeen siirrymme luontevasti pornokauppaan ja siitä kapakkaan. Tarjoan jätkille kierroksen pari. Mukillinen kaljaa maksaa ei yhtään mitään, joten keep it coming. Autolla odottaa seuraava katastrofi. Kaksi kitaraa ja bassokitara on varastettu. Muu omaisuus on tallella. Melkein tekisi mieli kuitata koko homma olan kohautuksella, mutta kai ne on ranteet avattava ja itkuraivarit saatava. Ei voi olla vittu mahdollista. Keikka on Squat Miladassa, jonne saavumme kuivin suin ja takki tyhjänä. Törmäämme jälleen Positive Bastardseihin, joilla lienee jo ennestään selvä käsitys siitä, mikä on Suomen urpoin bändi. Käy ilmi, että Praha on heidän viimeinen etappinsa ennen paluuta Paavo Nurmen, Tiina Lillakin, Seppo Rädyn, Immo Kuutsan ja muiden kuuluisien keihäsmiesten kotimaahan. Jostain syystä kaverit lupaavat lainata meille soittimiaan loppukiertueen ajaksi. Rauha maan päällä ja ihmisillä hyvä tahto. Keikka oli kuulemma hyvä mutta omaan suuhun jäi paskahko maku. Ei humalaa, ei kivaa. Esirippu laskeutuu ja karavaani jatkaa kulkuaan kohti absintin väristä aamunkoittoa. Vitun homorunoilijat! Ruusuinen todellisuus oli pelkkää väsymystä, vitutusta ja väärään suuntaan moottoritietä ajamista.Toiminta oli kuin elokuvasta Vauhdilla Chigagoon, ja El Loso on John Candy
|
|
Back in Poland. Hubertin pokerinaama ei petä, vaikka mies on todennäköisesti täysin hermoraunio. Vuorossa on show hänen kotikaupungissaan Plotckissa. Roudaamme ikkunan kautta pieneen baariin, missä meille esitellään maailman vahvin paukku. Tabasco, vodka ja TNT saivat ikenet sulamaan. Tunnelmaa lämmitti myös paikallinen narsu, joka liimapäissään potkaisi Torson rumpuja. Torso tiputti tyypin keskelle baaria ja kapakkatappelu näytti selviölle. Tilanne rauhoittui. Paikalliset antoivat mailan sijaan kättä sovinnon eleenä ja poistivat hulivilin baarista. Narkkari ei ollut varmaan ystävä parhaasta päästä, eivät ne koskaan ole. Hippeihin, narsuihin ja Arvi Lindiin ei ole luottaminen. Keikka sujui positiivisissa merkeissä ja jengi oli yhtä hymyä. Baariin sai jäädä juopottelemaan sulkemisen jälkeenkin ja niin tottakai myös tehtiin. Vodka virtasi kuin kusi Kallion kaduilla. Discotanssi oli illan sana ja Torso tappoi nauruun esittämällä tiputanssin ilman paitaa. En enää ikinä halua nähdä Torsoa tanssilattialla. Yön tunteina selittelimme vielä poliiseille, että spreilumi lähtee sateessa pois, eikä jää pilaamaan kaupunkikuvaa.
|
|
Halki sumuisten vuorten... Pikku partiolaiset oli taas istutettu omille paikoilleen, pillimehut jaettu ja meisseliä pyöräytetty virtalukossa. Viimeinen Puolan keikka olisi illalla ja tällä kertaa olisimme ajoissa paikalla. Kaikki näytti hyvältä, paitsi bändi. Olimme menettäneet useita ihmisyydelle tyypillisistä tunnusmerkeistä. Näytimme ja haisimme koirilta. Osa illan yleisöstä oli kanssamme samalla eläimellisellä tasolla. He riehuivat soittaessamme ilman paitaa ja keskeytimme soiton tappelun takia varmaan kolme kertaa. Illasta jäi kuitenkin hyvä yleiskuva. Ihmiset olivat mukavia ja lokaali orkka hyvä. Tapahtumista on kulunut jo niin kauan, etten enää muista nimiä, ainoastaan satunnaisia hetkiä sieltä täältä. Yöpaikka oli reissun raffein. Hylätty kylmä talo, jonka yhtä huonetta lämmitettiin piiputtomalla kamiinalla. Huone oli siis savuinen kuin kippari-juusto. Häkämyrkytys ei tässä vaiheessa tuntunut edes huonolta idealta. Ja Torso jaksoi taas ördätä.
|
|
Varhaisia matoja sai taas kaikki kuopan kaivaneet plus pyitä pivoon ja papukaijamerkkejä. Parempi kunniankukko oksalla kuin omena kaukana. Sekaisin oli sanojen lisäksi tukka ja koko muukin pää. Aurinko paistoi ensimmäisen kerran. Oliko usvataika murtunut? Enteilikö tämä hyvää vai pahaa? Ainut minkä löysimme varmasti edestämme, oli yli kymmenen tunnin ajomatka ja aamustondis. Kullit osoittivat kompassineulan tavoin kohti toiseksi viimeistä kaupunkia Vilnaa. Green Club oli siisti paikka. Paikalliset olivat hivenen omanarvonsa tuntevampia ja ynseämpiä kuin aiemmissa paikoissa, emmekä ajomatkan jälkeen jaksaneet aloittaa mitään älytöntä perseen nuolemista. Väsytti, joten joimme vain vaitonaisina kaljaa. Paikallinen tyttöbändi Zimbabwe oli näkemisen arvoinen ja tytöt mukavia. Yleisöä oli aika paljon ja kalja ei käynyt päähän. Alkoi jännittää. Adrenaliini sai lopulta kehon ja mielen hereille ja H-hetkellä olimme täysin irti. Kiertueen ehkä paras keikka. Hete innostui huutamaan "Kivellä päähän" poikkeuksellisella GG-tatsilla ja vammoilta tuskin vältyttiin. Setin jälkeen väsytti ihan saatanasti ja kalja ei nieleytynyt. En edes muista missä nukuttiin. Nukuttiinko missään? Oltiinko Green Clubilla vai Fight Clubilla? Insomnia.
Riika oli kiertueen seuraava ja samalla viimeinen kohde. Riikaa on kutsuttu pohjoisen Pariisiksi, mikä ei ole niin paljon liioittelua kuin voisi ajatella. Riiassa arvostetaan viinejä, hyvää ruokaa, naiskauneutta ja taiteita, bulevardeja ja puistoja on riittämiin, ja vauraan porvariston jäljiltä kaupungissa on elegantteja rakennuksia. Ranskalaista kyynisyyttä riikalaiset eivät kuitenkaan ole omaksuneet ainakaan täysin rinnoin. Kevyttä leikillistä huumoria arvostetaan.
Riiassa myös asutaan lähempänä luontoa kuin Pariisissa. Jo varttitunnissa pääsee sienestämään tai uimaan mereen, järveen tai Daugava-jokeen. Viime mainittu ei tosin ole kovin suosittua, eikä uiminen muutenkaan onnistu kaikkina vuodenaikoina. Meitä suomalaisia hämmästyttää avontouimareiden pieni määrä Latviassa. Sauna - pirts latviaksi - sen sijaan on maaseudulla melko yleinen (riika.net). Terminaalissa huumekoiran taluttaja ei suostunut uskomaan, että anaalimme ovat puhtaat. Hän usutti rakin uudestaan ja uudestaan luokseni ja kissaihmisenä vitutti. Lautalla emme sitten enää olleetkaan ainoita suomalasia sikoja. Monella muullakin Pertillä ja Karilla oli naama turvoksissa ja sukupuoliherpes. Kotimaan kamaralla jouduin vielä tullimiehen kourittavaksi, mikä ei enää jaksanut yllättää. Huomasin muuten juuri, että yksi keikka jäi kertomatta. Se meni pääpiirteissään seuraavasti: Torso oli saada tuopista naamaan, juotiin bensarahat ja OP kaatui rappusissa. Torso myös melkein tappoi Loson, muttei siitä sen enempää. Reissu oli hyödyllinen ja opettavainen. Jos Fuerte Ventura vituttaa, suosittelen. Ja Torsolta voi kysellä alkoholiin liittyvistä asioista. Esim. kiertuestatistiikka oluen ja kirkkaiden suhteen on melko huikeaa kuultavaa.
|
-pics-
-main-