Viro-Latvia
Aamu valkenee peukaloita pyöritellen. Lopulta Hete kaahaa urku auki ja reikä päässä Ultima Foolen pihaan ja auto lastataan täyteen rock’n roll rekvisiittaa. Ihan kuin sinne oltaisiin lähdössä soittamaan. Ennätämme lauttaan nipin napin kipin kapin. Tullimies sössöttää jotakin auton omistussuhteisiin liittyvää. Väärennämme valtakirjan ja homma on jälleen muutaman tunnin hanskassa. Helsinki vajoaa hissukseen horisonttiin ja tunnen kuinka kurkkuuni nousee pala. Muilta jätkiltä salassa käyn ostamassa ensimmäisen postikortin, jonka täytän sydämillä ja postitan Tallinnasta.
Usean tunnin paskan puhumisen jälkeen alkaa tapahtua. Valot vilkkuvat ja Latvian poliisi pysäyttää Ultima Foolen käskemän työhevosen. Ylinopeutta oli ilmeisesti helvetin paljon ja alkometrin kanssa sohimisen päätteeksi lähtee Ultiman ajokortti Riikan kyttikselle. Aamulla juodut tuopit eivät elon laskuopin mukaan mitenkään voisi saada viisaria värähtämään, mutta turisteille lienee eri releet. Ei muka saa ajaa kännissä? Ilmassa on kusetuksen makua ja natsisian hajua. Loppumatka ollaan hissukseen. Poliisi oli lahjusten toivossa piirrellyt lapulle päätähuimaavia lukuja. Vitutukseen kaljaa.
Ajamme sakeassa sumussa ja säkkipimeässä maailman hirveintä hiekkatietä. Eksyksissä tietysti ja keikalta myöhässä tottakai. Puolen yön maissa olemme lopulta Kuldiga-nimisen kylän hippien tykönä. Soitamme OK-keikan väkiköyhälle yleisölle ja menemme nukkumaan. Eli Torso, Loso, Ultima Foole ja manageri Hellsten kännäävät bensarahoilla paikallisten kanssa aamuun asti.

Liettua
Sunnuntaina starttaamme ajoissa. Lokaalit esittelevät Euroopan leveimmän vesiputouksen ja opastavat turistit ulos kaupungista. Sitten Liettuaan. Klaipedassakin meitä odottaa hirvittävä hernerokkasumu. Bändin jätkien kanssa päättelemme usvan johtuvan Anal Thunderia kuumina odottavien neitojen kostumisesta. Järkevämpää selitystä keikkakaupunkien heikkoon näkyvyyteen emme keksi.
Keikkapaikka on iso Neuvostoliiton aikainen pytinki. Ihmiset ovat ystävällisiä ja roudaus tapahtuu parinkymmenen punkkarin voimin. Suomessakin pitäisi myydä viiniä kahden litran pulloissa. "Karhun Veri" on punaviiniä ja vie jalat menneissään. Sali alkaa hissukseen täyttyä ja ensimmäinen sammunut kannetaan käsistä ja jaloista ulos. Tyyppi lakosi keskelle lattiaa mahalleen. Keikka meni vitun hyvin. Immeiset olivat kuin Alepan kahvitarjoilussa. Heistä tuli eläimiä ja haju oli kuin juustosnacksitehtaalla. Tässä vaiheessa havaitsimme, että eräs Anal Thunderin valteista on ehdottomasti englannin kieliset välispiikit. Keikalle oli saapunut myös kaksi suomalaista vaihto-oppilasta flaijereiden houkuttelemina. Hupsua. Sadan encoren jälkeen oli vuorossa nimmareiden jakotilaisuus, jossa kirkuvien tyttöjen ympäröiminä annoimme jalkojen irrota maasta ja kusen lorista vuolaasti päähän. Valitsimme leideistä hehkeimmät ja poistuimme kopterilla hotellille.
Suomenruotsalaisen purjehdusleiriläisen mittapuulla varsin raffin yöpaikan jälkeen suuntasimme kokan kohti Shiauliauta. Klaipeda jäi luonnollisesti usvaverhon peittoon, mikä ei enää tässä vaiheessa yllättänyt ketään. Ajomatkat käytimme koko kiertueen ajan itseämme sivistäen. Mukana oli Lemmyn elämänkerta, Mötleyn kirja ja Eläkeläisten kirja. Torso hankki myös huomattavan kokoelman Itä-Eurooppalaista pornoa. CD-soitin oli paskana, joten audiomateriaali ajon aikana oli sekoitus Mercedeksen moottoria ja K-25 rivouksia.
Shiauliau oli kivan oloinen (joskin melko utuinen) kaupunki. Soittopaikka oli vallatun talon homeinen kellari ja lokaalit olivat jälleen todella kohteliaita. Viinamuki lyötiin käteen heti kättelyssä. Maanantai-illan yleisö oli hiukan edellistä vaikeampi, mutta paljon kiertänyt ja maailmaa nähnyt A.T otti jälleen tilanteen täydellisesti haltuun. Rumban jälkeen pakattiin taas vaihteeksi auto. Tavaroiden asettelu ahtaaseen autoon muistuttaa etäisesti tetristä ja siitäkös Torso pökkipäisään innostui. Tästä illasta lähtien tetriksen pelasi aina ryhmän sekavin jäsen -yleensä Torso.

Aamulla Hubertin lattialta herää seitsemän maansa myynyttä miestä. "Ei ehkä olla hyvännäköisiä, mut ainakaan meil ei oo rahaa", kuten Teenage Idol tunnelmaa hienosti kuvaili. Puolalaisten mekaanikkojen pannessa parhaansa mukaan virtalukkoa, rattilukkoa, vilkun viikseä ja ties mitä automme osia paskaksi, yritämme piristää itseämme menemällä ulos syömään. Kaupungin parhaat letut löytyvät ravintolasta, jonka nimeä en edes yritä kirjoittaa. Vitusti konsonantteja ja kaksi vokaalia tyyliin PCKLGWYCKA. Ruoka on mahtavaa ja palvelu loistavaa. Tarjoilija on elli hehkeimmästä päästä ja omistaja tarjoaa ruokailun jälkeen halukkaille savut takahuoneessa. Kymppiplus. Hubertin ollessa ainoa, joka saa läksiäispusun tarjoilijalta, alkaa bändin riveistä kuulua nurinaa. Leikkimielinen kisa, jossa ei saa leikata matkan aikana naamaan kasvavia karvoja, alkaa saada dramaattisia piirteitä. Huolimatta siitä, että olemme Puolassa, kokevat kaljaremmin seurusteluvapaat yksilöt mielestään vääryyttä. Sitäpaitsi tullitarkastukset tuntuvat käyvän koko ajan vaikeammaksi. Koti-ikävä vaivaa Torsoa, joten kortin lähettäminen Lappeenrannan kantakapakkaan tulee ajankohtaiseksi. "Vitun köyhät, toivottavasti ei nähdä enää koskaan! Teidän kalja on kallista ja paskaa.Vetäkää käteen.
Tästä lähtien auto startataan johtoja yhdistelemällä ja ruuvimeisseliä apuna käyttäen. "Let me just hotwire this thing baby." Ja Starachowicen kaupungissa odotettavissa iltaan mennessä... sumuista ja kosteaa. Ajomatkalla on aikaa pohtia syitä ja seurauksia. Alkoholia on ihan turha käydä vastoinkäymisistä syyttämään. Päinvastoin. Viina oli ainoa asia, joka piti meidät järjissämme ja antoi uskoa paremmasta huomisesta.

Tänään myöhästyimme vain kaksi tuntia. Baarin edessä pyörii porukkaa täysin tillin tallin ja hetken pelkään taas pahinta. Keikan järjestäjä paljastuu kuitenkin todella mukavaksi mieheksi, joka ei turhia kättele vaan halaa tunteella. Lokaalien avustuksella äänentoisto ja koko helahoito saadaan sisään noin viidessä minuutissa. Rojut kasaan ennätysvauhtia ja paikallinen räpäytysryhmä pääsee hommiin. Puolalaista räppiä harvemmin kuulee ja show olikin hauskaa vaihtelua aiempien iltojen örinään. Ruokailun jälkeen hölötetään taas kurvaa mikkeihin ja rokataan rajusti. Konsertti päättyy kaoottisesti Delaan legendaariseen "Heitän sua kivellä päähän"-tulkintaan, joka näyttää panevan vibaa punttiin joka kinkereissä. Encorena annan kitaran jollekin tyypille yleisöstä ja örisen mikkiin "kurvakurvakurvakurvakurvaaaa!". Veljet, että oli kivaa.
Sitten alkaa Torson show. Merirosvon näköinen rumpalimme katoaa salaperäisesti ja pian ollaankin sitten niin kännissä, niin kännissä. Kaappijuoppomme kävi autossa kiskomassa pullon vodkaa. Olin Ultima Foolen kanssa antamassa haastattelua, ja kun tulemme noin puolen tunnin päästä takaisin, ei Torso kestä enää omin avuin pystyssä. Huolimatta siitä, että herätys on kuudelta, napsi alkoholisti vielä baariemännän tekemiä palavia drinkkejä tippuen lopulta baarijakkaralta.
Yöpaikan edustalla meitä odottaa noin 15 humalaista punkkaria, joista kukaan ei puhu englantia ja jotka kaikki haluavat ryypätä läpi yön. Joku oksentaa hallitusti lattialle ja saaviin, johon sitten suorituksesta uupuneena kellahtaa. Nukkuminen mahdotonta.