Tarinani alkaa koleana kevätpäivänä 29.4.2005. Illalla oli mm. Wastedin keikka tiedossa, ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Aikani kotona hörpiskeltyäni päätin siirtyä erään toverini kämpille jatkamaan valmistautumista iltaan. Siellä istuskeltiin tovi Magyaria juoden ja elämää kiroten, kunnes sitten aloitimme siirtymisen ravintola Lasihelmen kautta varsinaiselle keikkapaikalle, Rytmikattiin. Lasihelmessä parin tuopin jälkeen alkoi jo elämä hymyillä, ja tie kohti valaisevaa musiikkikokemusta oli avoin ja kutsuva. Rytmikatissa oli saapuessamme vielä kovin vähän ihmisiä, mikä tarkoitti että meillä todennäköisesti olisi aikaa pämppäillä vielä tovi ennen kuin spektaakkeli alkaisi. Kun ensimmäinen yhtye, The Fuckmes aloitti soitantonsa, huomasin jo olevani melkoisessa jurrissa. Mainion rymistelyn jälkeen kaipasin hetkeä omassa rauhassa, joten suuntasin vessaan. Paskimiset suoritettuani heittelin tovin vessapaperista värkkäämiäni paperilennokkeja huussin reunojen yli, kunnes suuntasin itseeni tyytyväisenä ulos, ja aloin keskustella portsarin kanssa. Muistan todenneeni jotakuinkin "Kun vallankumous tulee, sä oot ensimmäisenä seinää vasten", johon tampuurimajuri vastasi kylmästi "sitä taidetaan olla hieman liian humalassa". Myönsin syytteen nöyrästi ja poistuin paikalta. Kotimatkaa siivittivät vielä pari oksennusetappia, mutta muuten kaikki meni oikein hyvin. Seuraavana päivänä olikin pakko aloittaa juominen heti aamusta, olihan vappuaatto. Kotona kumosin puoli litraa äiteen ostamaa tallinnalaista viinaa, ja suuntasin veskassani toinen samanlainen kohti kaverin asumusta. Matkalla ostettiin vielä sixpäkit kioskilta, jotka kumosimme melkoisella tahdilla. Tämä etappi sujui vielä melkoisen hyvin, lukuun ottamatta pientä rypemistä asfaltilla kun näytin ihmisille taitojani rullalaudalla. Suuremmilta vammoilta vielä vältyttiin. Seuraavaksi oli vuorossa toisen kaverin talous, hieno omakotitalo kaukana sivistyksestä. Sinne meidät kuljetti joku ihme tyyppi joka soitti Teräsbetonia autossaan sen verran kovaa että korvat vuosivat verta. Heti päästyämme taloon sisälle taisin epähuomiossa hajottaa kenkätelineen. Siirryimme savukkeelle parvekkeelle, josta taitavasti tipahdin. Taas selvittiin naarmuitta, kiitos kissamaisten refleksieni sekä parvekkeen alapuolella kasvavan joustavan puun, joka auttoi minut maahan melko kivuttomasti. Tämän jälkeen on vähän pimeää, ilmeisesti olin ainakin laulanut karaokea sekä harrastanut suomiräppäystä ilman housuja. Ihmiset kuulemma olivat myös työntäneet erinäisiä esineitä persvakooni, sekä istuneet naamallani paljaalla hanurillaan. Jossain vaiheessa kiivettiin taas tupakoimaan, ja koska edellinen kerta oli ollut niin mukava, päätin hypätä uudelleen alas parvekkeelta. Hengissä selvittiin tästäkin. Tässä vaiheessa kännikuskimme (eli känninen kuski) oli jo saapunut paikalle ja yleinen mielipide pakotti porukkamme lähtemään. Matkalla vielä tuhoutui se ihmeen harjavekotin, mihin jalat pyyhitään ovella, kun auto uljaasti pakitti sen yli pelottavan rutinan säestyksellä. Tyylikäs poistuminen. Kun hengenvaarallinen kyyti oli viimein lopussa ja saavuimme keskustaan, nousimme autosta iloisina siitä että olimme vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Astuin autosta ylös ja kaaduin suorin vartaloin turvalleni. Nousin ylös ja kaaduin uudestaan. Tasapainoaistini mukaan olisi voinut kuvitella painovoiman muuttuneen radikaalisti. Kun viimein pysyin yli viisi sekuntia pystyssä, huomasin korvalehteni vuotavan melko rankasti verta, ja päätin lähteä tepastelemaan kotiin. Matkalla kaatuilin vielä tasaisesti kymmenen metrin välein, ja kynnin katua lärvilläni lähes koko matkan. Heräsin aamulla lakanat veressä, naama ruvella ja korva punaisena ja turvonneena, hyvä ettei irti lähtenyt. Vitun hyvää vappua.

RAATI:
Vappu ja juhannus... Siinä kaksi sanaa, jotka antavat suomalaisille vapauden ja oikeuden hankkia neljä kertaa enemmin viinaa kuin tarve vaatii. Neljä viidestä suomalaisesta on meinannut hukkua juhannuksena ja viisi viidestä on saanut palovammoja kokosta. Vappu on juhlista vähemmän vaarallinen ja yleisimmät vammat tulevat lähinnä teekkareiden kanssa tappelemisesta. Kuvasta ja tarinasta päätellen kertoja tosin vaikuttaa olevan hengenvaarassa aina humalassa ollessaan. Tarinassa on upeasti onnistuttu yhdistelemään känni-idiootin perustoimintoja varsin laajalla skaalalla. Löytyy itsetuhoista käytöstä parvekkeella, karaokea ja pakolliset alapää vehtailut. Hieman jäin ehkä kaipaamaan tilitystä krapulan ankaruudesta. Fyysisten vammojen ja veristen lakanoiden lisäksi lukija ehkä haluaisi tietää henkisten vaurioiden määrästä ja laadusta. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä, sopivan mittainen ja tasokkaasti taltioitu känni.
9 miinus