Humalahakuinen juominen on aiheuttanut allekirjoittaneelle ikään verrattaessa jo perin merkittävän uran kuningas alkoholin kanssa. Elämäni känni -tarina olikin melko hankalaa valita muutaman huuruisimman ja sekavimman seikkailun väliltä, mutta päädyin lopulta viime syksynä vietettyihin pikkujouluihin.
Pikkujoulut vietettiin luokkamme kesken, mutta viime vuodesta viisastuneet pikkujoulunjuhlistajat jättivät tämän kertaisen juhlan väliin vedoten omaan turvallisuuteensa, joten koolla oli vain niin sanottu ydinryhmä, jonka edustajat on helppoa havaita baarien edustoilta silmät mustina, varastetuista tuopeista pussikaljaa juomassa. Myös katukivetyksiin hajonneet puhelimet ja kaikki muu tavallinen "kännitoiminta" putkareissuista alkaen on tullut tutuksi.
Juhlapaikaksi oli valittu erään opiskelijan vuokra-asunto. Tarinan myöhemmissä vaiheissa esiintyvä ilkivallan harjoittaminen pakottaa minut valehtelemaan paikkojen nimet, jotta vältyn syytteiltä, jos joku ihminen tätä lukiessaan havaitseekin ilkivallan sattuneen esimerkiksi juuri Hänen pihallaan. Asunto siis sijaitsi kerrostalossa Pattila-Päntylä alueella (nimi muutettu) ja ajankohta oli sateinen ja loskainen perjantai. Kokoonnuimme alkuillasta asunnolle ja juhlinta oli rauhallista, mutta tarkka-aistinen juhlija saattoi havaita ilmassa leijuvan odotuksen, joka enteili onnistunutta pikkujoulujuhlaa, mutta toisaalta vastapainoksi suurta katastrofia tai peräti jättionnettomuutta.
Oma juhlintani alkoi makkiksen ja kaljan juomisella ja pikkuhönöön pääseminen ei tuottanut taaskaan vaikeuksia, sillä pullonpohjan läpi tuijottelevilla kavereillani oli erittäin kiitettävä tahti tuhota juomiaan, joten täytyihän minun pysyä vauhdissa mukana. Ensimmäisen makkiksen jälkeen juhlinta oli edelleen odottavaa, mitä nyt ensimmäinen mature-pornoleffa oli jo siirtynyt DVD-soittimeen. Hyvässä nosteessa päätin lähteä käymään pub55:ssa, jonne sain kyydin kahdelta mieheltä, jotka molemmat olivat istuneet linnassa erinäisistä selkkauksista virkavallan kanssa. En tuntenut miehiä, mutta sain kyydin ovelle asti ja vieläpä lupauksen takaisinkuljetuksestakin. Viisvitosessa piipahtamista pidän henkilökohtaisesti tämän tarinan ensimmäisenä käännekohtana, sillä kun tulin muutaman tuopin jälkeen takaisin Pattilan kerrostaloalueelle, oli meininki yltynyt jo villiksi.
Joillekin tulee kännissä päähänpistoja tehdä jotain tyhmää, mutta jätän sormella osoittelun sikseen ja kerron vain, että partavaahdolla ja terällä saa kaikille naamassa kasvaville karvoille tehtyä ihmeitä. Jännä juttu, kun niitä vähän leikkaa näyttää ihan Taru Sormusten Herrasta -leffan Klonkulta ja jos kaljun pään värjää vielä punaiseksi niin näyttää ihan Prodigyn laulajalta Keith MikälieneekäänFlinthiltä. Henkilökohtaisesti en osallistunut tähän naamojen sheivausoperaatioon, mutta kaverit saivat naamoilleen oikein vauvanpeppua muistuttavan sileyden. Kaverin tyttöystävän vaatekaappi oli seuraava pyörremyrskyn alle jäävä kohde ja rintaliivien pukeminen ja stringien sovittelu saivatkin osakseen melkoista hilpeyttä meissä, jo perin juopuneissa juhlijoissa. Naisten vaatteissa, naamat sheivattuina ei kertakaikkiaan voi tehdä muuta kuin mennä ulos ja pissiä jokaisen auton konepellille! Kokeilkaa vaikka! Kun naamassa on vähän huulipunaa ja kulmakarvat ovat hävinneet on pakko päästä toteuttamaan tyhjennys jonkun auton keulalle.
Jos tapahtumat olisivat omalta kohdaltani kestäneet näin mallikkaasti sillä kultaisella keskitiellä, olisin voinut hyvillä mielin maanantaina muistutella meikeistä ja pissaamisesta, mutta mutta.. Ollessani pihalla tupakalla huomasin kaverini kanssa naisia. Matkaa oli jonkun verran, joten emme olleet täysin varmoja olivatko ne edes hameväkeä, mutta ”tulkaa tänne, saatte munaa” huudot saivat neitoihin vipinää ja kohta meitä johdateltiinkin käsikynkkää viereiseen taloon jatkoille.
Juhlapaikan luona taitaa olla neljä tai viisi identtistä kerrostaloa ja olimme nyt matkalla muistaakseni parin talon päähän. Kun tulimme sisään saimme osaksemme paheksuvia katseita, koska olimme ilmeisesti vieneet miesvoittoisen porukan ainoat naiset. Jutustelu kotihippojen isännän kanssa sai meidät kuitenkin melko vakuuttuneiksi, että emme tulisi saamaan turpiimme, sillä päätimme jättää neidot oman onnensa nojaan, sillä kovassa humalassa on paljon hauskempaa tehdä kaikkea muuta kuin naurattaa tyttöjä. Bileiden isäntä oli oikein antelias boolin suhteen, sillä kaverini tunsi jonkun juhlijan ainakin ulkonäöltä ja meidät otettiin osaksi "porukkaa". Boolimaljana toimi iso musta ämpäri ja kokikselta maistuvan litkun päälle saimme oikein teräviäkin isäntäväen Saarenmaa vodkapullosta. Vodkashotit lasken toiseksi tämän illan käännekohdista, sillä nyt olin jo auttamattomasti humalassa ja makkiksen aiheuttama pikkuhönö oli tipotiessään ja valtaa piti itse kaatokänni. Juhlimme asunnolla varmaan jonnekin kolmen tietämille ja sen jälkeen olen jossain vaiheessa törmännyt toiseen kaveriini, sillä seuraavat välähdykset kyseisestä illasta ovat kun olen matkalla keskustaan ja vieläpä oikein Nitetrain ravinteliin. Matkaa Pattilasta keskustaan on useita kilometrejä ja humalaiset aivomme eivät ollenkaan osanneet aavistaa, että jos matkaan lähdetään ennen puolta neljää ei ennen valomerkkiä enää voi keretä paukuille. Yritimme liftata, mutta muna kädessä seisominen keskellä valtatie 6:n liittymää ei välttämättä ole järkevin keino kyydin hankintaan, joten patikointi jatkui. Ennen kello neljää vitutus kävelyyn oli kasvanut ja hermoon otti myös se, että nitetrainin tarjoamat huvitukset olivat tältä illalta ehdottomasti ohi. Himolantien Nesteen (nimi muutettu) pihalla päätimme varastaa polkupyörän ja palata takaisin Pattilaan. Pihalta löytyikin sopiva konkeli ja jostain syystä se ei ollut lukossakaan. Lukottomuuden syyksi huomasimme sen, että pyörällä ajo oli todellista urheilua ja kaatuilimme itsemme verille jo muutaman metrin matkalla. Yritimme polkea sinnikkäästi, mutta ylittäessämme siltaa kutostien kohdalla saimme tarpeeksemme joposta ja linkosimme sen sillalta alas. Sillä hetkellä tiellä ei kulkenut autoja, joten vältimme ketjukolarin aiheuttamisen. Kävellessämme Pattilaan päätimme oikaista omakotitaloalueen läpi, mutta vitutus oli kasvanut niin suureksi, että jostain syystä purimme aggressiomme kaatamalla 20 metriä pihalle rakennettua lauta-aitaa ja lyömällä varaston ikkunan säpäleiksi. Seuraavalta pihalta nyysimme uuden fillarin, jonka ajo-ominaisuudet olivat niin hyvät että pääsimme takaisin pikkujouluihin. Saimme valtavat suosionosoitukset matkastamme, mutta unihiekka oli mennyt monen juhlijan silmiin tässä vaiheessa jo niin sitkeästi, että meininki oli melko kuollutta.
Päätinkin siis siirtyä takaisin viereisen talon kotihippoihin. Menin kerrostalon alaovelle ja aloin rynkyttää sitä auki. Kotihippatalon ovi oli ollut rikki ja sen oli saanut auki vetämällä, mutta kännissä en tullut ajatelleeksi niin tarkaan sitä missä talossa ne juhlat olivat. Hakkasin ja potkin väärän talon ovea, kunnes viereisen talon juhlijat olivat kuulleet sadatteluni ja tulleet pelastamaan minut saarenmaa pullojen ääreen. Kotihipoissa oli vielä hurja juhlinta käynnissä, joten ei muuta kuin boolia naamariin ja mekastus käyntiin. Tässä vaiheessa menetin lopulta muistin kokonaan ja havahtuessani hereille minulla ei ollut hajuakaan siitä missä olin. Talo oli täysin identtinen pikkujoulupaikan kanssa, joten ensin luulin heränneeni turvallisesti pikkujouluista. Tajusin kuitenkin, että täällä oli liikaa minulle tuntemattomia ihmisiä, joten suojellakseni opiskelijatoverini omaisuutta päätin ajaa kutsumattomat vieraat ulos. Ehdin vääntää muutaman teiniviiksipellen ulos talosta, kun muistissani tapahtui välähdys, että minähän olin väärässä talossa. Noh, en ollut ehtinyt ajaa bileiden isäntää ulos, joten säästyin pahimmalta. Palasin käymään pikkujouluissa, mutta kello seitsemältä aamulla meno oli vieläkin ankeampaa edelliseen käyntiini verrattuna. Sain mukaan pari toveria ja lähdin näyttämään heille humalaisen aivoissa paratiisilta tuntuvaa paikkaa, jossa juopunut juhlija sai ilmaista huikkaa boolista. Meitä ei enää tässä vaiheessa meinattu päästää sisälle, mutta mukanamme oli kauniimman sukupuolen edustaja ja hänen vihjailevalla käytöksellään saimme nuo kotihippoja viettävät urokset huijatuiksi.
Tarinan suurin käänne tapahtui mielestäni juuri näinä aamun varhaisina hetkinä, kun pääsimme asuntoon sisälle. Seuraavat tapahtumat tuntuvat moraalisesti jopa vielä pahemmilta kuin ikkunan hajottaminen ja pyörävarkauksien sarja. Päätimme jättää kultaisen käytöksen opit nurkkaan ja unohtaa kaiken järkevän. Varastimme saarenmaata kaapeista ja joimme varmaan parikin puolikasta pulloa kolmeen mieheen (tai yksi oli kyllä nainen). Tissuttelimme salaa varastamiamme viinoja ja kinusimme booliämpäriä itsellemme. Isäntäväki oli ehtinyt juuri tehdä uuden satsin ämpäriin ja saimmekin kunnian tyhjennellä ämpäriä oikein pohjanmaan kautta. Seuraamme liittyi tässä vaiheessa mies jonka ristimme Ganja-Maniksi, sillä mies oli nauttinut muutakin kuin alkomahoolia. Ganja-Man sai ystävän, kun makuuhuoneesta kömpi meitä huomattavasti vanhempi mies, jonka ristimme Hapoksi. Happo kertoi käyttävänsä vakituisesti spiidiä ja ajaneensä viime yönä pirin vaikutuksen alaisena auton toiselta puolelta Suomea. Happo olisi kaivannut saunaan, jotta hän omien sanojensa mukaan saisi "kuolleen solukon" pois iholtaan. Hän ei kuitenkaan päässyt saunaan, mutta kaivoi C-Vita purkin taskustaan ja kertoi ottavansa vähän vitamiinia. Otimme tietysti reippaina ja hyväuskoisina miehinä näitä Hapon tarjoamia pillereitä. Viina ja pillerit eivät tässä vaiheessa tuntuneet pahalta, mutta luulen että se oli osasyyllinen seuraaviin tapahtumiin..
Väsyneet juhlijat olivat laittaneet täyden pannullisen kahvia kiehumaan, jotta olisivat kohta ajokunnossa ja pääsisivät takaisin koteihinsa. Päätin jekuttaa tylsimyksiä ja kaadoin suodattimeen Saarenmaata oikein reippaalla kädellä. Kun kahvittelijat ihmettelivät kahvin makua sanoin sen johtuvan huonosta vedenlaadusta. Pihistimme vielä yhden pullon vodkaa (kuin vitusti sitä viina oikein oli??) ja nautimme sitä salaa vessassa, sillä isäntäväki oli aavistanut jotakin, sillä keittiöön pääsy oli meiltä kielletty. Joimme viinaa vessassa lisää ja lisää ja lisää ja menetin jälleen filmini. Kello oli tässä vaiheessa jotain yhdeksän aamulla ja ihmiset alkoivat heräillä viereisissä taloissa. Mukanamme ollut neitokainen päätti toteuttaa harakkamaisia ominaisuuksiaan ja kääntää vessasta kaiken hopeisen esineistön. Kalliilta vaikuttava kaulakoru vaihtoi omistajaa ja tämä oli kyllä jo niin hävettävä tapahtuma, että olen pakotettu kirjoittamaan nimimerkin takaa. Rahattomina veikkoina käänsimme vielä jonkun rahat ja lisää viinaa ja poistuimme paikalta. Olimme varmasti oikeita unelmavieraita! Kova känni jatkui myöhään iltapäivään saakka jolloin viimein sammuin.. Pikkujoulupaikalla oli täysi kaaos, mutta ilmeisesti Pattilassa on totuttu vastaaviin näytelmiin, sillä kaveri ei saanut edes häätöä!

RAATI:
Jeesus Kristus! Tämä sisällöltään erittäin arveluttava kännisaaga jakaa raadin kahtia. Sikailun ollessa tätä luokkaa, ollaan vaarassa ajautua Rikoslehti Alibin synkille sivuille. Kunnioituksen puute ja hävyttömyys on maksimoitu ja seurauksena on kiitettävä kaaos. Tarina jaksaa pitää kohtalaisen hyvin otteessaan mutta sitä olisi silti mielstäni voinut referoida rankalla kädellä. Kun meillä seuraavan kerran on kotihipat, niin olette tottakai tervetulleita.
7 puol