oli aurinkoinen ja odotettu elokuun päivä. Heräsin linnunlauluun bändikämpän sohvalta. Laahustin kamojen seasta Lahden kaupungin aamuisille kaduille. Työni olivat loppuneet, ja odotettu palkka olisi nyt tilillä. Ottomaatin ruudulle ilmestyivät eufoorisen kauniit luvut ja kirjaimet. 1900 euroa ja parikymmentä senttiä päälle. Nostin tilitltä hyvin paljon rahaa. Summaa en täysin muista, mutta muistan heilutelleeni seteleitä ilmassa kuin maailman kuningas. Painelin ensimmäiseksi laminaan, ostoksille. Skeittireppu selkään ja alkoon. Alkosta 6 pulloa smirnoffia ja pari kaljaa. Ajattelin aloittaa rauhallisesti. Olihan vielä aamupäivä. Koska rahaa oli paljon, painelin iipun liikkeeseen, ja nappasin lävistyksen huuleen, ihan vaan kansan huviksi ja iloksi. Kello kahdelta olin jo frendilläni, Räpällä, onneni kukkuloilla ja melkoisen humalassa. Kaverini viinapullo lämmitti mukavasti. Mankassa soi ramones ja odorantsi, elämän nektariini valui pullosta kurkkuun. Linkulla pörhälsimme Lahden lähiöstä keskustaan, esittäen kummeleiden sketsejä ja laulaen peer gyntiä. Päätimme painella ensimmäiseksi Lahden pahamaineisimpaan räkälään, Paavolapubiin tuopeille. Reippaina tyttöinä tungimme elämäntapajuoppojen ja elähtäneiden rokkimiesten seuraan. Jukeboxi nielaisi 20 euroa ja kalja maistui, kunnes, päätimme nostaa tunnelmaa räpän kanssa. Nousimme pöydälle pussailemaan ja hyväilemään toisiamme. Kauheassa kännissä horjuen tasapainomme petti, ja meitsit tippui tuoppeineen päivineen alas. Onneksi ei sattunut paljoa, sillä humala oli jo kova. Seuraavat selkeät muistikuvat olivat omistajan kylmät kädet niskassa ja perkeleenmoinen huuto ikuisesta porttikiellosta. Ei siinä hittojakaan, siitä sitten seuraavaan paikkaan, jossa vietimme n. puoli tuntia drinkkien parissa. Jouduimme lähtemään, sillä hiphop syövytti herkkiä kuuloelimiämme. LAVidan ja Torven väliin jäi 2 epämääristä tuntia, jotka tuli vietettyä kaverin bileissä, jossa vedin kitaralla hyvin epämääräisen keikan. Kaverini kitaran heitin keikan jälkeen ikkunasta ulos, yleisön hurmio oli huipussaan, paitsi ystäväni, jolle olen Landolan velkaa. Muistan myös erinäisen kohtauksen bileiden vessassa erään tyypin kanssa, mutta, siitä ei sen enempää;) Siitä otimme taksin porukalla Lahden parhimpaan rokkimestaan, torveen. Uusi reppuni selässä nostin tiskiltä aina 2 nelosen kaljaa ja paukun useita kertoja. Kunnes oksensin, ja oksensin ja oksensin. Pöydän alle, päälle ja sivuille. Paikan portsari Lasse, minua metrin pienempi heppu, heitti minut ulos. Mutta palasin takaisin. Ja join lisää, ja oksensin. Sitten muistikuvani hämärtyi. Olin jo ulkona, ja sitten ei mitään. Seuraavaksi heräsin istumasta torven edestä. Joku poika otti minua hartioista ja kanteli ympäriinsä, se poika oli tilaamassa ambulanssia ja viemässä minua päivystykseen, ja ihmettelin minkä helvetin takia?!?!? Olo oli huono ja sekava, muuten olin mielestäni kunnossa. Kavereitten sulloessa itseään ulos torvesta ihmettelin tuntien kulumista. Järjen palaessaan hiljalleen tajusin kaiken omaisuuteni olevan hukassa. Poissa. Räpä oli löytäny kännykkäni miesten vessan lattialta. Reppuani ei näkynyt. Rahat olivat poissa. Ja peilistä katsoi kasvonsa menettänyt, laskuhumalainen tyttö. 2 tunnissa oli tapahtunut outoja asioita, ei tietoa tapahtuneesta, ei muistikuvaa, ei mitään. Kamat pöllitty, kasvot muussina ja vaatteet veressä. Vitutuksen määrä oli suuri ja agression huumassa potkaisin varpaani puuhun, ja mursin ne. Auto ajoi minut kaverille, ja sinne sammuin sekavana.
Seuraava aamu, Lahden lähiössä oli täynnä verta, kuolaa ja epämääräisiä nesteitä. Peilistä katsoi tunnistamaton olio. Tavaroita ei ollut. 15 viestiä kännykässä äidiltä, jolle olin vanhingossa kännisenä soittanut. Eilisten ruhjeiden, mustelmien ja murtumien peittämänä. Mutta onneksi backyardbeibsien soidessa..
Taksilla matkustin päivystykseen jossa pääni kuvattiin ja varpaani paketoitiin. Sanoin onnettomuuden syyksi polkupyöräonnettomuuden.

Illan hinta:
viina, aika tuhatta montaa markkaa
taksit yhteensä, n. 90 euroa
sairaalakustannukset, n. 100 euroa
reppu, 50 euroa
muu omaisuus paljon euroa ja muuta arvoa
plus monia sosiaalisia ongelmia.
Ensi kesänä uusiksi.

RAATI:
Bingo! Suomen Chigagoon sijoittuva kertomus on satavarmasti tuttu monelle duunarille. Kun liksa napsahtaa tilille, pakenee järki pienestä päästä ja sitten mennään hetken verran lujaa kuin Kimi Kanarialla. Hirtehinen kerronta tukee traagista tarinaa, joka juonenkäänteiltään on ehkä hiukan ennalta-arvattava. Kaiken pahan korvaa kuitenkin voimakas hetkessä elämisen meininki, periksiantamattomuus ja ankara itsensä likoon laittaminen. Stoori kantaa hienosti alusta loppuun. Lista menetyksistä on loistava oivallus, joka huipentuu mainintaan sosiaalisista ongelmista. Tästä kelpaa monen nuoren hupakon ottaa mallia.
Ysi puol