Vuosi oli 2001 ja ikää taisi allekirjoittaneella olla peräti 16 vuotta. Porukat oli mökillä ja Helsingin serkku oli käymässä. Edellisenä iltana porukat olivat humalaspäissään tuoneet kaupungilta löytämänsä ostoskärryt alakerran varastoon ja aamulla häpeissään ja krapuloissaan olivat käskeneet meitä illemmalla palauttamaan ne marketin oven eteen. Tietenkin siinä alkuilta pämpättiin ja kuunneltiin musiikkia täysillä. Pari luokkakaveriakin tuli käymään. Yhdellä häiskällä oli limsapullossaan puolen litran verran banaanilimsan ja Leijonan sekoitusta, jonka valitteli olevan niin helvetin pahaa. Minä tietenkin reippaana tyttönä ilmoitin, että mikään ei ole niin pahaa etteikö sitä voisi ykkösellä vetää alas. Otimme sitten vedon: minä kokeilen vetää pullon ykkösellä alas ja jos epäonnistun menetän kaikki bisseni kyseiselle häiskälle. Reipas tyttö veti pullon valittamatta huiviinsa. Muistikuvat seuraamuksista rajoittuvat tähän: kävelin parvekkeelle ja konttasin sieltä pois. Puolenyön maissa muistimme alakerrassa kököttävät ostoskärryt ja lähdimme niitä porukalla palauttamaan. Keksimme, että yksihän voisi työntää kärryjä ja ainakin kaksi mahtuisi kyytiin. Yksi kyytiin hypänneistä tietenkin olin minä. Niin sitä mentiin alamäkeä alas S-Marketin kärryt helisten. Jotenkin Helsingin serkkuni ote kärryistä lipesi ja minä sekä kyydissä ollut kundi iskeydyttiin suoraan katukivetykseen ja siitä voltilla tien varressa olleeseen ruusupuskaan. Käsivarret ja kyljet olivat naarmuilla mutta niin oli myös tien varressa ollut uudehko Audi, jota päin tyhjät kärryt olivat ajautuneet. Varashälytin ulvoi kun me juoksimme kärryjen kanssa karkuun. Autiolla kadulla kukaan ei meitä nähnyt, joten selvisimme säikähdyksellä. Kärryt palautettuamme yllätti yhden jos toisenkin pieni kusihätä. Syksyisenä torstaina ei kaupungissa näkynyt ristin sieluakaan, joten päätimme laskea housut kinttuun poliisitalon takapihalla. Loistavaa sijaintiahan kukaan siinä humalatilassa tajunnut. Ohi lipunut maija kuitenkin havahdutti sen verran, että taas saatiin juosta minkä kintuistamme päästiin. Oltiin varmasti posketon näky kun kuusi teiniä juoksee housut kintussa ja perseet paljaana poliisin maijaa karkuun. Loppupeleissä sinipuvut saivat kiinni vain yhden kundeista. Jälkeenpäin saimme kuulla, että hän oli joutunut yöksi putkaan ja laatoittanut yömajansa aamuyöstä täysin uuteen kuntoon. Päätimme mennä takaisin meille. Siinä vaiheessa allekirjoittaneella alkoivat leijonaviinat velloa sen verran pahasti mahassa, että suuntana oli automaattisesti wc. Makasin wc:n lattialla ja kuolasin pöntön istuimelle pari tuntia ennen kuin uskaltauduin ryömimään olohuoneeseen. Olohuoneen lattialla makasi Helsingin serkkuni mattoon ja oksennukseensa kietoutuneena joulurauhan julistusta mumisten. Stereot soittivat repeatilla Popedan Kersantti Karoliinaa. Keittiöstä taas löytyi minulle leijonansa juottanut häiskä alastomana, bissepullo kainalossaan ja six päkin pahvit päässään. Päätin tehdä kaverille pienen killerin ja piirtelin aikani kuluksi mustalla sprii tussilla häneen kaiken moisia tekstejä ja kuvia. Alaselkään kirjoitin "FUN HOLE" ja nuolen alaspäin. Poskeen taisin laittaa fiksuakin fiksumman "OTIN POSKEEN"-tekstin. Tietenkin myös pakolliset kirkkoveneet tuli piirrettyä otsaan. Aikani taiteiltuani simahdin itsekin tussi kädessä häiskän viereen. Aamulla oli jätkän helppo arvata kuka taidetta oli harjoittanut. Tällaisten kokemusten jälkeen sitä tuntee itsensä aina niin helvetin naiselliseksi että!
-Mimmu-

RAATI:
Mukavan mittainen, hellyyttävällä otteella kirjoitettu tarina, joka on selvästi kertojalleen tärkeä. Uskallan väittää tuota vuoden 2001 torstai-iltaa virstanpylvääksi Mimmun elämässä. Useat elementit viittaavat lapsen viattomuuden tietoiseen hylkäämiseen ja voimakkaiden uusien elämysten etsimiseen. Kerronta saa ulottuvuutta kuluneesta ajasta ja henkisestä välimatkasta illan tapahtumiin. Tarinan viihdyttävyyden kannalta mukaan on saatu sekoitettua miltei kaikki tarvittava. Humalahakuisuus, ilkivalta, poliisit, oksentaminen, töhriminen, morkkis... Moni jää varmaan kaipaamaan seksuaalisen kanssakäymisen tuomaa lisäjännitettä mutta mielestäni tämä hyväntahtoinen ja hauska tarina jaksaa kantaa itsensä loppuun ilman itsetarkoituksellista vitun ja kyrvän viljelyä. Kuvitus ja/tai valokuvat asianosaisista olisivat kruunanneet lukukokemuksen.
8+