Perjantai tammikuun 4. 2002, 180 päivää palvelusta takana, komppanian käytävillä on soinut koko aamun Klamydian "Mä lähden himaan". Uusia alikersantteja selvästi vituttaa. Passit käteen ja Vekarajärven panssarintorjuntakomppania on omalta osaltani historiaa. Ilma on mukavan ankea, armeijaan oikein sopiva. Ostamme kaljaa lähikaupasta, juomme ja kailotamme "ohi on!"-huudahduksia. Välillä pysähdymme kuselle ja näytämme nollia ja keskaria autoille. Olemme nuoruuden kukkuloilla ja aikuisen elämän porteilla. 1½ tunnin ajon jälkeen pääsen kotiin ja isäukkoa naurattaa kun olen selvästi humalassa. Kuuntelen Klamydiaa ja juon kaljaa. Ukko heittää viinipullon kotiutumislahjaksi ja kiitän, arvaamatta seurauksia. Pummaan kyydin keskustaan, haen lisää kaljaa. Ollaan kotiutumissakin voimilla vetämässä känniä jossain päin Lappeenrannan keskustaan. Viini maistuu vitun pahalta. Jätän väljähtäneet pohjat pöydälle ja lähden Kimaraan. Jauhan paskaa, siitä kuinka intti on perseestä ja esittelen 180 ohion-tarroja, juon isoja tuoppeja ja poltan helventinmoista sikaria, jonka olin ostanut inttikaverilta 10 markalla. Matka jatkuu kohti Grand Staria, muistikuvista on hävinnyt jo yksityiskohdat. Kaljaa ja tarroja. Kyyti Iltatähteen ja joku kyydissä olleista heittää voltteja autossa. Jonon ohi kylmästi. Maanantaina armeijaan lähteviä kavereita vituttaa takissani olevat ohi on-tarrat. Kaljaa, kaljaa. Filmi poikki. Kotimatkalla muistan laulaneeni "mä lähden himaan" koko ajan. Oksennan ja kiroan. Saavun porukoille, klo ??? ja laitan stereoihin soimaan repeatilla, jo useasti mainitun kappaleen. Herään jostain vaiheessa yötä munasillaan lattialta korvalaput päässä. Aamulla herään kuitenkin omasta sängystä boxerit jalassa! Onkohan äiti mostanut minut sänkyyt ja pukenut??? Hävettää. Katson stereoihin päin ja ne huudattavat vieläkin samaa biisiä. Hirveä krapula. Päivän sinnittelen vissyä juoden. Joku soittaa iltapäivällä: "Lähdetkö tänäänkin juomaan?" "En tiiä" vastaan itseäni huijaten. Muistan saman tien litran viskipullon, jonka ukko heitti myös kotiutumislahjaksi. "Oikeastaan vois sitä kyl tänään muutaman ottaa". Illan suunnitelmat on siis selvät. Kaljaa pohjille ja päälle viskiä. Viski nousee hattuun kuin kusi Rasmuksen Laurin päähän. Känni on hirveä ja kello on vasta vähän. Käymme ehkä keskustassa? En muista. Kuuntelen räppiä ja leikkaan kaverini hiukset hirveässä muussissa. Sammonlahdesta menemme kuitenkin Iltatähteen. Pompimme kaverin kanssa lumien peittämien autojen katoilla. Heitämme voltteja hankeen. Ennen Iltatähteä kehitämme juonen diskokansaa vastaan. Otamme maasta jäätynyttä koiranpaskaa ja käärimme ne paperiin, tarkoituksena on heittää paskat yökerhon tanssilattialle. Jonottamisen jälkeen poke tivaa takkeja narikkaan, kieltäydymme. Tiskiltä väljähtynyttä kaljaa ja menemme asemiin "operaatio liukumiinaa" varten. Muilutamme paskaa ammattimaisesti keskelle tanssilattiaa sekä sen reunoille. Myhäilemme tyytyväisinä. Viski humisee nupissa. Juon kaljaa ja kerjään turpaan. Vedän kaveriani turpaan ja vaadin tätä lyömään myös minua. Otan silmälasit pois ja osoitan ohimoani. POKS ja silmissä mustenee. Kaikkia naurattaa ja juomme kaljaa. Viskikänni vaatii aina säpinää. Päätän daivata korokkeelta tanssilattialle. Pitkät vauhdit ja pöydältä loikka ihmisten sekaan. Ihmisiä kaatuu eikä koiranpaskasta ole enää muistikuvia. Jengi urputtaa ja vaatii painumaan vittuu. Näytän kesoa ja menen juomaan kaljaa. Vähän ajan kuluttua suoritan saman manööverin, nyt sattuu lonkkaa ihan vitusti, myös toinen jalka on turtana. Ei kiinnosta ja alan heittämään tuoppeja tanssilattialle. Jostain syystä poket kiinnostuvat vasta nytliikkeistäni ja lennän kaaressa ulos. Joku heittää baarijakkaroita diskoareenalle. Soitan jollekkin pihalta. Kävelen kotiin. Matka tuntuu helvetin pitkältä vaikka kilometrejä Iltatähdestä meille on peräti 1. Olen kotona kello 05.30. Aamu on hirveä, siis hirveä. Oksennan ja kiroan. "Ei enää koskaan takaisin" ja oksennan lisää. Katson kenelle olen soittanut ja mihin aikaan. Klo 04.00 olen puhunut erään tytön kanssa. Vituttaa sekä puhelu, että se fakta että olen kävellyt kilometrin matkaa puolitoista tuntia. Illalla nousee kuume ja seuraavana päivänä iskee oksennustauti. Olo on heikko ja samalla hieno kun tietää, että kymmeniä tuhansia alokkaita nukkuu ensimmäistä yötä kasarmeilla ympäri suomea, kuunnellen runkkauksen ja itkemisen ääniä.